1920-luvulla amerikkalaiset vasemmistoaktivistit perustivat Siperiaan kansainvälisen siirtokunnan, AIC Kuzbasin auttaakseen nuorta Neuvosto-Venäjää teollistumaan ja toteuttaakseen käytännössä ”työläisten valtaa”. Siirtokunnan keskiössä oli teollinen toiminta - koksia ja liuottimia tuottanut kemikaalitehdas ja hiilikaivos - mikä tekee siirtokunnasta ainutlaatuisen. Siperia kutsuu! on sekä siirtolaiskuvaus että osa fossiilisiin polttoaineisiin perustunutta teollistumisen kertomusta, joka on koko kehittyneen maailman nykyisen elämänmuodon takana.

Siirtokunnassa oli paljon suomalaisia. Yksi heistä oli aiemmin Yhdysvaltoihin siirtolaiseksi muuttanut Richard Lahti - kirjan kirjoittajan isoisä. Richard Lahden lisäksi kirjan keskushenkilönä on amerikkalainen Ruth Kennell, joka jätti yksivuotiaan lapsensa Yhdysvaltoihin keskittyäkseen paremman maailman rakentamiseen. Kuzbasin tarinassa tiivistyy halu luoda parempaa elämää ja se, kuinka idealismi ja käytännön elämä törmäävät yhteen. Tämä aluksi hyvin toiminut utopiakokeilu kaatui lopulta Stalinin valtaantuloon.

Kuzbas-siirtokunta sijaitsi Kemerovossa Etelä-Siperiassa, joka on nykyään Helsingin kokoinen kaupunki. Alueelta tuodaan yhä suuri osa Suomenkin käyttämästä kivihiilestä: satojentuhansien suomalaisten asuintalot ovat kaukolämpöverkoissa, joissa yhtenä pääpolttoaineena on Kemerovon alueelta tuotu hiili.