Elämä on tämä kaikki, onnellinen avioliitto, kaksi lasta ja asunto lapsiystävällisellä esikaupunkialueella golfkentän läheisyydessä. Kun Laura helteisenä aamuna huokaisee takapihan ovensuussa toivomuksen "Kunpa nämä päivät jatkuisivat aina", ilmassa on jotain pahaenteistä.

Pian taivas repeää ja ukkosmyrskyn maailmanlopun merkit alkavat käydä toteen: läheisestä leikkipuistosta katoaa tyttö. Peiton alla kuiskitaan huolia ja suuria kysymyksiä, mutta mitä muuta katastrofin sattuessa voi tehdä kuin pitää arjen komppia yllä?

Ei ketään meidän jälkeemme on romaani erään elämäntavan alasajosta, yhteisöstä joka hukkaa yhteisen kertomuksensa. Majala kuvaa tarkkanäköisesti ja lämmöllä modernia ihmistä, ostoskeskuksiin ajettua ja simulaatioon eksynyttä sukupolvea, joka pyrkii tekemään kaiken oikein samalla kun tabletin lasin alla maailma kuva kuvalta murtuu, katoaa historiaan jonka piti jo olla loppu.